Tässä elämä on, oma kallis ja tarpeeton.

Moi maailma, oon elossa taas tai ainakin opettelen olemaan. Mulla ois ehkä noin miljoona ja yks asiaa, joista voisin kertoa, mutta taidan tyytyä valitsemaan vain muutaman kivan. En voi sanoo et oisin valaistunut ja löytänyt paikkani tän maailmankaikkeuden keskellä, mutta ainakin oon kokenu monia juttuja, jotka ei oo mua varten ja sulkenu tiettyjä ovia avatakseni uusia. Oon ollu väärässä niin paljon et ehkä kohta osun oikeaan. Ja mikä tärkeintä, tulevaisuudella on tarjota muutakin ku mustia aukkoja ja epävarmuutta.

Vaikka tuntuu et tästä talvesta ei paljon mitään oo jääny käteen, onhan tässä tullut tanssittua wanhat, tehtyy hieno reissu stadiin, vietettyy tipaton kuukausi, sen jälkeen opettelin juomaan punaviiniä, ja oon tehny sekä radikaaleja päätöksiä että jännittäviä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Tällä hetkellä sunnuntai-ilta on ilmaista limukaljaa ja leffailta, ja suurin toive ois et huomenna paistais aurinko. Kukapa nyt ei odottais kevättä, lenkkeily- ja puistokalja-säitä, nahka- ja farkkutakkeja, kesäkuntoa, rusketusta, festareita ja sitä vapautta, jota kesälomaksikin kutsutaan?

Ja ei, en vieläkään sitoudu ylläpitämään blogia säännöllisesti, keskityn mielummin elämään, kiitos :)