Olemisen sietämätön keveys.

Tänään lumisia puita tuijotellessani, ja kiireisenä ei-minkään-tekemisestä päätin, että jotain pitää tänne blogiin kirjoittaa. Se on lähtökohta tähän kaikkeen: en tahdo, että minun täytyy tehdä jotain, vaan asioiden pitää tapahtua omalla painollaan. Olen muutenkin pitänyt lomaa elämästä, ja ajattelin tehdä saman tälle blogille. En vain ole saanut aikaiseksi yhtään postausta aikoihin, ja musta tuntuu, ettei mulla ole mitään jaettavaa maailmalle näinä aikoina. Tokihan kaikenlaista tapahtuu, jopa jotain kirjoittamisen arvoista silloin tällöin, mutta ei se riitä syyksi vääntää väkisin blogitekstejä. En vetoa ajanpuutteeseen tai muihinkaan loogisiin syihin, nyt vain asioiden laita on se, että omistan aikani nykyisin päämäärättömälle olemiselle, ja oman itseni kanssa selviämiselle päivästä toiseen.

Katsellaan vaikka ensi vuonna uudestaan, kunhan palaan Suomeen ja uusia asioita on taas kerrottavana ja jaettavana. Kliseisen onnellista joulunodotusta, teetä&pipareita ja olemisen ihanuutta itse kullekin!